Elokuun viimeiset helteet

Helteisen kesän päätteeksi saatiin vielä pari hautovaa päivää elokuun loppuun. Kuun vaihteessa ilmojen pitäisi jäähtyä sikäli kuin ennusteet toteutuvat — onhan tänne etelään ollut monesti luvassa sateitakin, mutta vettä on langennut melkeinpä kaikkialle muualle kuin pääkaupunkiseudulle. Yöllä sentään on jo viilempää kun päivät ovat lyhemmät. Auringon nousun aikaan kasteisena kimaltavat hämähäkin seitit ovat eri hieno näky.

Lintujen syysmuutto on paraikaa käynnissä. Puiduilla viljapelloilla näkee sumuisina aamuina melkoisen isoja hanhiparvia. Jos lajien tunnistaminen ei aivan pieleen mennyt niin näyttäisi että meri-, valkoposki- ja kanadanhanhet viihtyvät helposti keskenään ja kurjetkin näyttävät kelpaavan seuraan.

Kyyhkyt ja varikset sen sijaan vaikuttavat hengailevan omissa porukoissaan.

Aamutuimaan istuskelin kalliolla seuraamassa tikan puuhia ja odottelin josko viereiselle pellolle laskeutuisi isompia lintuja. Hiljaisuuden rikkoi omituinen aivastukselta kuulostava ääni jota taukojen välistyksin jatkui useamman minuutin ajan. En nähnyt mistä elukasta ääni tuli, mutta arvelen että metsäkauriilla oli asiaa. (Kuvan kauris oli eri paikassa.)

Lintutorneille ei näihin aikoihin liiemmin kannata mennä ilman kunnollisia kiikareita. Korkeasta ruovikosta ei pienempiä lintuja paljain silmin erota. Ruovikon yllä lentelevän haukan toki, mutta se oli liian nopealiikkeinen jotta olisi saanut kunnollista kuvaa. Sudenkorennot samaten vaikka välillä ilkkuen laskeutuivatkin tornin kaiteille paistattelemaan.

Suomenlahden rantavedet ovat kuuman kesän jäljiltä ikävässä kunnossa. Levää on niin paljon että vesi on lähinnä laihan hernevellin näköistä. Västäräkkejä tuo ei haitanne, kun sammaleisilta kiviltä saa noukittua hyönteisiä koko perheen voimin.

Saapasjalkaisen ei tee mieli lähteä liukastelemaan limaisille kiville. Ei taida lintujakaan miellyttää kun merihanhet yöpyvät melko kaukana rannasta.