Lumet lÀhti poukkoilevan talven jÀlkeen. Ei enÀÀ yöllÀkÀÀn mene pakkaselle kun alkaa olla jo lÀmmintÀ. Aurinko kuivaa maaston ruskeaksi ja rasahtelevan rutikuivaksi, maastopaloille alttiiksi. Jokunen viikko vielÀ ja lehtien silmut alkavat purskahdella auki. Viikonlopun retkellÀ nÀin pitkÀstÀ aikaa elÀvÀn kyyn kerÀÀmÀssÀ auringosta lÀmpöÀ. EdellisestÀ onkin aikaa. LÀmpimÀmmÀllÀ kÀÀrme varmaan aistisi raskaiden saappaiden töminÀn jo kauempaa ja luikahtaisi piiloon kivenkoloon. Olisi sillÀ tuossakin ollut pakopaikka heti hollilla. Ei katsonut kameraan vaan oli jÀÀnyt lataamaan virtaa pÀÀ kohti kuurupiiloa. Laulurastaan erotti ÀÀnestÀ jo kaukaa. Kesti vain tovin paikantaa minkÀ puun latvassa oli istumassa. Olisi kompakteille kiikareille tarve jotta linnut löytyisivÀt helpommin. Mustarastaiden touhuja on aina hauska seurata. Pompottelevat tasajalkaa maassa ja pöyhivÀt nokalla kuivien lehtien alta hyönteisiÀ. Ovat kai tottuneita ihmisiin kun riittÀÀ lyhyt turvavÀli ja pieni pÀlyi...