Lumet lähti poukkoilevan talven jälkeen. Ei enää yölläkään mene pakkaselle kun alkaa olla jo lämmintä. Aurinko kuivaa maaston ruskeaksi ja rasahtelevan rutikuivaksi, maastopaloille alttiiksi. Jokunen viikko vielä ja lehtien silmut alkavat purskahdella auki.
Viikonlopun retkellä näin pitkästä aikaa elävän kyyn keräämässä auringosta lämpöä. Edellisestä onkin aikaa. Lämpimämmällä käärme varmaan aistisi raskaiden saappaiden töminän jo kauempaa ja luikahtaisi piiloon kivenkoloon. Olisi sillä tuossakin ollut pakopaikka heti hollilla. Ei katsonut kameraan vaan oli jäänyt lataamaan virtaa pää kohti kuurupiiloa.
Laulurastaan erotti äänestä jo kaukaa. Kesti vain tovin paikantaa minkä puun latvassa oli istumassa. Olisi kompakteille kiikareille tarve jotta linnut löytyisivät helpommin.
Mustarastaiden touhuja on aina hauska seurata. Pompottelevat tasajalkaa maassa ja pöyhivät nokalla kuivien lehtien alta hyönteisiä. Ovat kai tottuneita ihmisiin kun riittää lyhyt turvaväli ja pieni pälyily.
Rannassa on taas sulaa vettä jäiden lähdettyä. Hetken vielä pysyy kirkkaana ennen kesää ja hellekelejä. Kaikista mieluisin livestream.
Kommentit
Lähetä kommentti